Tuntuu siltä, etten tainnut ihan kaikkea ajatella tai ottaa huomioon, siinä vaiheessa, kun päätimme hankkia kissan. Olen asunut useassa perheessä, joissa oli kissa, mutta täytyy sanoa että vasta omat kissat hankittuani tajusin, etten koskaan oikein nähnyt näissä perheissä kokkailtavan. Tämä taas tarkoitti sitä, ettei minulla ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, kun on kissa. Tai lähinnä siis uteliaita kissanpentuja.
Onneksi olin sentään nähnyt YouTube videoissa muutaman kissanomistajan kokkailevan samaan aikaan kun kissa oli keittiössä, muuten olisin ollut aivan pihalla.
Kissaa ei niin vain opeteta olemaan hyppäämättä keittiön pöydälle, keittiön tasolle tai hellalle. Kaikki nämä ovat kissan luontaisia oleskelupaikkoja, koska ne ovat korkealla ja kissan luontainen taipumus kiivetä ylöspäin on se mitä kissa tekee.
Olen melko tarkka keittiössä ruokahygieniasta ja ajatus siitä, että kissa hyppisi tasoille oli vähintäänkin stressaava. Muistan stressanneeni tästä todella paljon. Minulle oli alussa pakkomielle vahdata, etteivät kissat hyppisi pöydille ja sehän sitten stressasi.
Kokeilin muutamia kikkakolmosia, joita ehdotettiin kissavideoissa ja artikkeleissa. Näitä oli mm keittiönpöydän ja tasojen peittäminen alumiinifoliolla, kissalle epämiellyttävien hajujen lisäämistä tasoille (viinietikka ja sitruuna). Mutta eivät ne toimineet.
Meillä on kaksi kissaa, joilla on täysin erilainen persoonallisuus. Toinen oli meille tullessa hyvinkin arka ja epävarma, toinen taas oli nenänsä kaikkialle työntävä utelias ja vähintään uhkarohkea kissa. Jos epävarmempi kissa pysyi lattialla, ainakin silloin kun me olimme keittiössä, niin utelias kissa ei todellakaan sitä tehnyt.
Jossain vaiheessa pysähdyin miettimään, miksi stressaan ja mitä hyötyä siitä on. Totesin että oma stressaaminen ei auta ketään eikä minua varsinkaan. Minun oli pakko löytää parempia keinoja helpottamaan niitä stressitekijöitä, joita minulla oli kissasta keittiössä.
Suurimmat stressitekijät minulla oli hygienia ja turvallisuus. Lisäksi minulle oli tärkeää, että kissa ei ole ruokapöydällä kun me syömme. Tai että kissa ei syö meidän ruokiamme, jos niitä sattuu jäämään esille.
Hygienian sain ratkaistua sillä, että putsaan kaikki pinnat aivan joka kerta, kun teen ruokaa tai laitan aamiaista. Ja näin olen myös tehnyt viimeiset puolitoista vuotta. Valitsin tietysti sellaisen puhdistusaineen, joka olisi ei olisi haitallinen kissoille. Niitä on yllättävän vähän. Se miksi tämä oli puhdistusaineen myrkyttömyys oli minulle tärkeä, on se että se kissa todellakin käyskentelee keittiön tasoilla, ja saa pesuainetta joko tassuistaan tai turkistaan kehoonsa pestessään itseään.
Toinen iso asia oli turvallisuus keittiössä. Liesi on aika vaarallinen. Kyllähän sitä oppisi, jos kerran hyppäisi sille väärään aikaan, mutta en halua reagoida tilanteeseen jälkikäteen vaan minusta oli järkevämpää yrittää ennakoida tilannetta niin että vaaraa tai eläinlääkärireissua ei koidu. Meillä on keraaminen liesi ja keittolevykohdat pysyvät kuumana aika pitkään. Eniten pelkäsin sitä, että kissa hyppää hellalle juuri silloin kun olen lopettanut kokkailun, koska kaikki mielenkiintoiset tuoksut ovat vielä lieden ympärillä. Yritin ensin etsiä sopivaa ja käytännöllistä keraamisen lieden suojaa, mutta joko niitä ei ollut tai ne eivät olleet tarkoitukseeni sopivia. Päädyin hankkimaan Pyrexin lasikansia, koska ne kestävät jopa 300 asteen lämpöä hajoamatta (muovinuppi tosin ei kestä isoja lämpötiloja, eli ei uuniin). Ne pysyvät lieden päällä ja niitä siirrellään kuumien keittolevyjen päälle ,kun levyjä ei käytetä ja ne ovat kuumia.
Kolmas ongelma oli se, että en halunnut kissojen missään vaiheessa oppivan syömään ihmisten ruokaa. Kissa on utelias ja haluaa tutustua ihan kaikkeen ja ruoka on sellainen mikä sitä kiinnostaa.
Päätimme siippani kanssa jo ennen kissoja, että meillä ei kissalle anneta mitään ihmisten ruokaa ruokapöydästä. Kissoille on omat lajityypilliset ja turvalliset herkut, joita meillä annetaan ehkä vähän liiankin helpolla. Tämä on auttanut siinä, että kissat eivät tule kerjäämään ruokapöydästä mitään.
Mutta… en luota siihen että kissa ei olisi kiinnostunut meidän ruoistamme ja jos joudumme jättämään ruokia lautaselle jostain syystä (puhelin soi tai muuta akuuttia), niin toinen meistä pitää lautasta silmällä. Tämäkään ei aina ole mahdollista, joten ostin myös kärpäskuvun, jonka voin asettaa ruokani ylle jottei kissa ensimmäisenä ole työntämässä nenäänsä ruokaani. Kärpäskuvun perimmäinen tarkoitus on toimia eräänlaisena hälytysjärjestelmänä, eli kuulemme jos sitä yritetään siirtää ja pystymme reagoimaan tilanteeseen.
Paras tapa estää sitä, että kissa kävisi tutustumassa ihmisen ruokaan huomaamattamme on kuitenkin pitää huoli että mitään ei jätetä lojumaan pöydille.
Olen kirjoittanut myös tietosivun kissan lajityypillisestä ruoasta ja ruoista, jotka ovat joko myrkyllisiä tai epäterveellisiä kissalle. Käy ihmeessä lukemassa ne.
Miten sitä huolehdit turvallisuudesta ja hygieniasta keittiössä jos sinulla on kissoja?
