En ollut koskaan ajatellut sen tarkemmin haluanko yhden vai kaksi kissaa. Olin jotenkin vain olettanut, että hankimme yhden kissan. Tämä johtui myös siitä, että en ymmärtänyt kissojen sielunelämästä mitään. Olin ystäväperheissä nähnyt aina vain yhden kissan, tai ehkä emokissan, jolla oli pentu tai kaksi seurana. Mutta että harkitusti olisi kaksi kissaa, ei kyllä milloinkaan tullut mieleenkään.
Vasta kun olimme tutustumassa kissojen katastrofiyhdistyksen toimintaan ja ihastuimme siskoksiin, tuli eteen se, että kissoja voisi olla kaksi. Tuossa vaiheessa ajattelin vähän naivisti, että jos meillä on yksi kissa, niin miksi emme voisi saman tien ottaa toisenkin. Siinähän ne menisivät samalla.
Minulla kävi tuuri, sillä kissat todellakin kaipaavat lajitoverin seuraa ja niillä on huomattavasti parempi, kun voivat temmeltää keskenään, hoitaa toistensa turkkia ja pitää huolta toistensa hyvinvoinnista. Mikään ei ole niin söpöä kuin se hetki, jolloin kisulit huoltavat toistensa turkkia tai nukkuvat vierekkäin, päällekkäin tai limittäin. Siinä tulee ylitsevuotavan onnellinen olo, kun katselee niiden yhteiseloa.
Elo ei aina ole täysin seesteistä, pennut leikkivät myös niin että jahtaavat toisiaan ympäri kämppää. Toisinaan meno menee vähän liiankin totiseksi saalistamiseksi, mutta yleensä tilanne rauhoittuu nopeasti. Kissojen energiankulutus on enemmän sprinttiä kuin maratonia.
Minusta on parempi, että kissoja on kaksi monesta syystä. Ensinnäkin se antaa kissoille mahdollisuuden viestiä lajikaverin kanssa, hoitaa toinen toistaan ja nauttia kaverin seurasta sekä leikkiä ja temmeltää keskenään. Ei tarvitse aina etsiä ihmisen huomiota. Kissat keksivät leikkejä keskenään ja kuluttavat ylenpalttista energiaansa helpommin omin menoin. Minä pääsen seuraamaan luonnollista kommunikointia kissojen kesken ja opin paljon niiden elekielestä. Kissat eivät paljon ääntele keskenään. Maukuminen varataan vain ihmisen kanssa toimimiseen.
Meidän kaksi kissaamme on siskokset, joten ne jaksavat toisiaan paremmin. Koska kumpikin kissa on myös leikattu, ei niille tule samalla tavalla reviirikiistoja kuin leikkaamattomille kissoille.
Kissat ovat yhteisöeläimiä. Se ei ole sama kuin laumaeläin. Kissa ei myöskään ole yksineläjä, vaikka se viettääkin paljon aikaa omissa oloissaan. Onneksi meidän oli “pakko” ottaa kaksi kissaa.
Tässä tapauksessa “pakko” oli sellainen, että nämä kissa siskokset olivat muodostaneet niin voimakkaan siteen toisiinsa, että niitä ei annettu adoptoitavaksi yksikseen.
Olen tässä parin vuoden aikana tullut siihen tulokseen, että kissat todellakin tarvitsevat kaverin oman hyvinvointinsa vuoksi. Suosittelen todellakin miettimään ja harkitsemaan kahden kissan hankkimista, kun haluat kissan lemmikiksi.
