Tiedät varmaan miltä kissan raapima- ja kiipeilypuu näyttää. Siinä on tolppia, laatikkoja ja erilaisia tasoja ja kaikki on päällystetty hieman nuhjuiseksi tekevällä duffeli-pörrökankaalla.
Olet ehkä ihmetellyt miksi kissaihmisillä on näitä pölyä kerääviä kalusteita kotona? Onko kissanomistajilla vain huono sisustusmaku? Näin minä ajattelin ennen kissojani ja kauhistelin sitä, että pitääkö niiden olla oikeasti noin 80-lukuisen näköisiä.
Ajatusmaailma muuttuu, ainakin sen verran, että ymmärrän nyt miksi nämä kiipeilypuut on päällystetty pörröisellä tekoturkiksella, ja miksi se on tärkeä elementti. Kissa tykkää hieroa omaa tuoksuaan esineisiin ympäristössä ja nämä karvaiset huonekalut ovat juuri sellaisia, että imevät kissan ominaistuoksun itseensä. (Kissa ei muuten tuoksu oikein miltään, eli hajuista ei pahemmin tarvitse kärsiä. Mikäli kissa haiskahtaa joltain, se ei ole normaalia.)
Kissat ovat reviirieläimiä ja niiden turvallisuudentunne on riippuvainen siitä miltä ympäristö tuntuu ja että se tuoksuu tutulta ja turvalliselta. Kissa elää viettiensä varassa, vaikka asuisi ihmisen kanssa. Tämän vuoksi ihmisen olisi otettava huomioon kissan perustarpeet, jotta yhteiselo sujuisi ilman väärinymmärryksiä.
Olin hyvin käsittänyt raapimakalusteiden tarkoituksen ja niitä meille hankittiinkin kissoja varten. Onneksi useimmat ovat edullisen hintaisia, sillä ne raavitaan ja rakastetaan loppuun.
Meille hankittiin ensin modernimpi raapimapuu, jota ei ole päällystetty duffelikankaalla vaan se on hyvin skandinaavisen minimalistinen. Siinä on kuitenkin kissalle tärkeitä elementtejä: raapimatolppia ja tyynyjä. Tyynyt imevät kissan ominaistuoksun, jonka vain kissa pystyy haistamaan, ja luo sille turvallisuuden tunnetta ja tiedon että tämä on hänelle tarkoitettu paikka.
Oli mielenkiintoista nähdä miten kissan innostuivat, kun raapimapuun sisältänyt paketti tuotiin kotiin. Kun laatikko aukesi ja kaikki osat otettiin esiin, niin kyllä voin sanoa, että kissat tiesivät tämän kalusteen olevan heitä varten. Piti heidän osallistua myös sen rakentamiseen. Olihan varmistettava, että ihmiset kasaisivat sen oikein ja laatu olisi korkea!
Ei ollut kovin helppoa löytää sitä parasta paikkaa tuolle Vesperille. Yhdessä paikassa se miellytti minun silmääni mutta kissat eivät oikein välittäneet siitä. Toisessa paikassa se oli tiellä. Ja joka kerta kun puu vaihtoi paikkaa niin kissat kävivät tutkimassa sen tarkasti. Aivan kuin se olisi uusi kaluste 🙂
Muutaman kokeilun jälkeen löysimme sopivan kohdan raapimapuulle ja siihen se sitten jäikin. Luulen että kissat eivät innostuneet siitä niin hirveästi koska siinä ei ollut tarpeeksi materiaalia johon hajut olisi voinut hieroa.
Vuoden sisään ostimme sitten toisen kiipeilypuun ja tämä oli juuri sellainen mauttoman näköinen ja karvainen rakennelma 🙂 Onneksi niitä on eri värisillä karva-kankailla. Valitsimme meille sopivan vaalean version. Siitä kissatkin ovat tykänneet kovasti. Ja erityisen huomion sai puussa oleva “luola”. Kun se on valloitettu niin sitten sitä myös vartioidaan ja puolustetaan.
Parasta näissä raapimapuissa on se että näkee kissojen nauttivan toistensa seurasta, väijyen ja leikkien niissä. Ihan sama loppuen lopuksi että ovatko vai eivätkö ole sisustukseen sopivia 😀
Tässä linkki Catit merkin Vesper raapimapuuvalikoimaan. Omamme taisimme tilata Amazonin kautta.
